Graphite on paper
29.7 cm x 42 cm
Oi sie vanha Väinämöinen!
Jos tahot venettä täältä,
sano tarkkoja tosia,
valehia viimeisiä,
mitenkä tulit Manalle
ilman tauin tappamatta,
ottamatta oivan surman,
muun surman murentamatta!”
Sanoi vanha Väinämöinen:
”Jos vähän valehtelinki,
kerran toisen kielastelin,
Toki ma sanon toetki.
Te´in tieolla venettä,
laain purtta laulamalla.
Lauloin päivän, lauloin toisen,
niin päivällä kolmannella
rikkoihe reki runoilta,
jalas tarttui lausehilta:
läksin Tuonelta oroa,
Manalalta vääniätä
rekosen rakentoani,
laulukorjan laatiani.
Tuopa nyt venoista tänne,
laita mulle lauttoasi
yli salmen saa´akseni,
joen poikki päästäkseni!”
Kyllä Tuonetar toruvi,
Manalan neiti riitelevi:
”Oi on hullu hulluuttasi,
mies on, mielesi vähyyttä!
Tulet syyttä Tuonelahan,
tauitta Manan majoille!
Parempi sinun olisi
palata omille maille:
äijä on tänne tullehia,
ei paljo palannehia.”
Sanoi Vanha Väinämöinen:
”Akka tieltä kääntyköhön,
eip´on mies pahempikana,
uros untelompikana!
Tuo venettä Tuonen tytti,
lauttoa, Manalan lapsi!”
Vei venehen Tuonen tytti:
sillä vanhan Väinämöisen
yli salmen saattelevi,
joen poikki päästelevi.
Itse tuon sanoiksi virkki:
”Voi sinua, Väinämöinen!
Läksit surmatta Manalle,
kuolematta Tuonelahan!”
(Kalevala 16: 237–286)
Graphite on paper
29.7 cm x 42 cm
Oi sie vanha Väinämöinen!
Jos tahot venettä täältä,
sano tarkkoja tosia,
valehia viimeisiä,
mitenkä tulit Manalle
ilman tauin tappamatta,
ottamatta oivan surman,
muun surman murentamatta!”
Sanoi vanha Väinämöinen:
”Jos vähän valehtelinki,
kerran toisen kielastelin,
Toki ma sanon toetki.
Te´in tieolla venettä,
laain purtta laulamalla.
Lauloin päivän, lauloin toisen,
niin päivällä kolmannella
rikkoihe reki runoilta,
jalas tarttui lausehilta:
läksin Tuonelta oroa,
Manalalta vääniätä
rekosen rakentoani,
laulukorjan laatiani.
Tuopa nyt venoista tänne,
laita mulle lauttoasi
yli salmen saa´akseni,
joen poikki päästäkseni!”
Kyllä Tuonetar toruvi,
Manalan neiti riitelevi:
”Oi on hullu hulluuttasi,
mies on, mielesi vähyyttä!
Tulet syyttä Tuonelahan,
tauitta Manan majoille!
Parempi sinun olisi
palata omille maille:
äijä on tänne tullehia,
ei paljo palannehia.”
Sanoi Vanha Väinämöinen:
”Akka tieltä kääntyköhön,
eip´on mies pahempikana,
uros untelompikana!
Tuo venettä Tuonen tytti,
lauttoa, Manalan lapsi!”
Vei venehen Tuonen tytti:
sillä vanhan Väinämöisen
yli salmen saattelevi,
joen poikki päästelevi.
Itse tuon sanoiksi virkki:
”Voi sinua, Väinämöinen!
Läksit surmatta Manalle,
kuolematta Tuonelahan!”
(Kalevala 16: 237–286)